Lehtikaali-pinaatti-fetajuusto piiiraaakkkaaaa

Olen usein miettinyt, että mitä tarkoittaa lohturuoka? :D Mutta eilen jouduin käymään Helvetissä Idän Helmessä, sillä kodissani asuva Lapsi on kohta vaatteeton. Ikuisuuteen asti jatkuvan Rempan takia parkkiksia ei meinaa löytyä, hiki valuu, lamput loistaa suoraan silmiin, ihmiset kävelee liian hitaasti ja mitä helvettiä ne siellä HENGAILEE, eiks niillä ole mitään tekemistä?! ja seisovat tiellä kun yrität jotain katsoa, lapset kirkuu, itkee ja huutaa "lähdetään jo!!!" (teki mieli yhtyä kuoroon, niin just, LÄHTEKÄÄ JO!!!) ja itsellesi et saa ostaa mitään. Eli hyvin, hyvin tylsää. Hikistä ja raivostuttavaa. :D

Joten ei ihmekään, että koko automatkan kotiin, vatsan kurniessa, mietin mitä sitä sitten keksisi illalliseksi. Onkohan se tämä lähestyvä syksy vai mikä, mutta teki mieli tehdä piirakkaa. Ja sinne sekaan mahdollisimman paljon kaikkea, ja tietenkin fetajuustoa! Näin syntyi siis pitkästä aikaa oikein onnistunut kasvispiirakka! Lohturuokaa? :)
 

piirakkaa

Pohja:
2dl kaurajauhoja
2 dl spelttijauhoja
200g huoneenlämpöistä voita
2 tl paprikajauhetta
1 tl kuivattua basilikaa
Tilkka vettä tarvittaessa

Täyte:
150g lehtikaalia
300g pinaattia
1 punasipuli
2 rkl aurinkokuivattua tomaattia
200g fetaa
2 kananmunaa
1 prk soijakermaa (tai mitä ikinä käytätkään)
Suolaa, pippuria


-          Nypi voi jauhojen joukkoon, lisää mausteet ja tarvittaessa vesi
-          Voitele sopiva vuoka ja painele taikina vuokaan. Pistele hieman haarukalla ja paista uunissa (175C) noin 5 minuuttia
-          Huuhtele tarkasti lehtikaali ja pinaatti (sieltä kun yleensä lehtien käppyröistä löytyy joku innokas mato matala tai tero toukka)
-          Hienonna vihreät ja silppua sipuli
-          Sekoita kananmunat, kerma, feta ja hieman suolaa ja pippuria
-          Lisää tomaatit
-          Paista hetken pannulla sipulia ja lehtivihreitä jotta ne hieman pehmenevät
-          Sekoita kaikki ja kaada vuokaan
-          Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia

ja se oli niin hyvää

Mangoldia, Lehtikaalia ja Stadin Puutarhuri

lehtikaalia ja mangoldia

mangoldia

Herttoniemen suunnalla liikkuvat ovat saattaneet huomata Vanhan Myllyn kohdalla pienen kyltin ”Stadin puutarhuri”. Tilaamme sieltä ruokapiiriimme kaikenlaista hyvää ja olen tänä kesänä ihastunut erityisen paljon juuri MANGOLDIin ja LEHTIKAALIin.Tämä on sitä ”stadilaista lähiruokaa” jos jokin, joten käykää hyvät ihmiset tsekkaamassa nettisivut: http://www.stadinpuutarhuri.fi/

Faktatietoa nettisivuilta:

Herttoniemen kartanolla on vuosisatoja pitkät viljelyperinteet jotka saavat jatkoa tulevana kesänä. Useita vuosia maisemapeltoina palvelleet pellot otetaan jälleen hyötykäyttöön ja kartanolla tullaan viljelemään erilaisia puutarha- ja perinnekasveja. Sato menee pääasiassa helsinkiläisille ravintoloille mutta tilalla tullaan myös mahdollisuuksien mukaan järjestämään suoramyyntiä kaupunkilaisille. Puutarhuri Jan Liesaho on vuokrannut pellot museokartanon omistavalta Svenska odlingens vänner i Helsinge:ltä kymmeneksi vuodeksi, ja viljelyä on tarkoitus kehittää pitkäjänteisesti.

Viljelemme Herttoniemen kartanolla ensiluokkaisia puutarhakasveja, perunoita sekä marjoja ja yrttejä ja villiyrttejä. Meiltä löydät myös hieman harvinaisempia perinnekasveja ja lajeja, jotka ovat katomassa suomalaisista ruokapöydistä. Satomme painottuvat alkukesän herkkuihin, kuten parsaan, raparperiin ja varhaisperunaan, ja loppukesän juureksiin, sipuleihin ja muihin syyskauden kasviksiin. Toimimme ja viljelemme luontoa kunnioittaen. Tila on ollut luomuvalvonnassa syksystä 2012 lähtien ja viljelemme luomuvaatimusten mukaisesti. Emme käytä keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita, ja noudatamme luomuvaatimusten mukaista kasvukiertoa ja kaikkia muita luonnonmukaiselle viljelylle asetettuja vaatimuksia.

Itä-Helsingissä sijaitsevan tilan sijainti on ainutlaatuinen. ”Kovin monessa eurooppalaisessa pääkaupungissa tuskin on laajamittaista avomaaviljelyä, mutta nyt maanviljely todella on jokaisen helsinkiläisen ulottuvilla. Kartanolle pääsee metrolla vartissa keskustasta tai Kontulasta.” puutarhuri Jan Liesaho kuvailee vastaperustetun maatilan erityisyyttä. ”Jos tämä ei ole stadilaista lähiruokaa, niin sitten en tiedä mikä olisi,” Liesaho jatkaa. Viljelyn lisäksi tilalla pyritään kehittämään myös kurssi- ja koulutustoimintaa ryhmille ja yrityksille. Opetustoimintaa harjoitetaan mm. läheisen ala-asteen oppilaiden kanssa. Suunnitteilla on myös viherhyvinvointia edistävää ohjelmatoimintaa sekä yleisölle avoimia tapahtumia.


Meidän suku ei ole tänä kesänä välttynyt tältä innostukselta, sillä vähintään joka toisella aterialla on pitkin kesää tarjottu lehtikaalia ja mangoldia jossain muodossa. Lehtikaalia olen hamstrannut Cittareista (tyhjentänyt hyllyt), ja kesämökkimme kesätorilla on onneksemme porukkaa Rihun tilalta myymässä luomujuttuja (https://www.facebook.com/#!/pages/Biodynamic-farm-Toivo-Rihu-Farm/105393666175958?fref=ts) – joten olemme joka lauantai pystyneet täydentämään varastoja. ”Ostakaa sit niiltä hipeiltä sitä lehtikaalia!” on ollut ihan yleinen viime hetken huikkaus torille lähtijöille.


Lehtikaalista saa kaikenlaista hyvää, tässä pieni otos kesän suosikeista!

hyvää saldee

saldee

 

 

lehtikaali-sienipiirakka

Currykukkakaalia ja mangoldia

Burgeri quornpihvillä, tuoreella cheddarilla ja infernaalisella määrällä mangoldia

Kesäkurpitsaleipä ja Kvinoa-kantarelli-halloumisalaatti

 
 Kesäkurpitsaleipä

1 dl pinjansiemeniä/kesäkurpitsansiemeniä
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 dl oliiviöljyä
2,5 dl vettä
25g hiivaa
2tl merisuolaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisleseitä
noin 6 dl spelttijauhoja


1.       Paahda siemenet kuivalla ja kuumalla pannulla, rouhi siemenet morttelissa/monitoimikoneessa karkeaksi, raasta kurpitsa
2.       Laita raaste lävikköön ja heitä sekaan hyppysellinen suolaa, sekoita ja ”itketä” vartti
3.       Kuumenna pannulla vähän öljyä ja paista raastetta kunnes loputkin nesteet haihtuvat
4.       Pingota vuokaan leivinpaperia
5.       Liota hiiva 37 asteiseen veteen, sekoita
6.       Lisää suola, kaurahiutaleet ja ruisleseet. Lisää siemenjauhe, kurpitsaraaste ja 2 dl jauhoista ja sekoita kunnolla
7.       Lisää loput öljystä ja vähitellen loput jauhoista
8.       Alusta taikinaa käsin ainakin 10min ja koneella noin 5min
9.       Laita taikina vuokaan ja anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi
10.   Pirskota päälle vettä ja paista leipää 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 40min

Kvinoa-kantarelli-halloumisalaatti


2 dl kvinoaa
¼ dl limettimehua
¼ dl oliiviöljyä
1 rkl sokeria
Ripaus suolaa ja mustapippuria
3dl kantarelleja
1 pkt halloumia
1 dl herneitä

-          Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan
-          Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää valutetun, lämpimän kvinoan joukkoon, anna maustua
-          Paista kantarelleja hetken, viipaloi halloumi ja paista juusto pannulla tai grillaa
-          Sekoita sienet, juusto ja herneet kvinoan joukkoon

OREGANOLEIPÄÄ

leipää

Taikinasta tulee 2 leipää:

50g tuorehiivaa
8 dl vettä
50g huoneenlämpöistä voita
2 tl suolaa
1 ruukullinen oreganoa hienonnettuna
1 rkl kuivattua timjamia
3 dl Malmgårdista hankittua ”Skrädmjöl”iä, yhtä hyvin voit käyttää jotain omaa suosikkijauhoa
8 dl spelttijauhoja



1.       Murenna hiiva kulhoon, kaada päälle 37 asteinen vesi ja sekoita
2.       Lisää voi pieninä paloina, oregano, timjami, suola ja jauhot – vaivaa kunnolla
3.       Kohota liinan alla tunnin, pingota leivinpaperia haluamaasi vuokiin
4.       Jaa taikina kahteen osaan, muotoile hieman taikinaa niin, että se sopii näppärästi     vuokaan
5.       Kohota vielä 40min
6.       Uuni päälle 220C
7.       Sivele leivät munanvalkuaisella tai vedellä ja paista uunin alimmassa osassa ensin 10min
8.       Laske lämpö 190 asteeseen ja paista vielä 35-40 min
9.       Anna jäähtyä ritilällä liinan alla


Tämä leipä kelpasi meille kivasti iltasalaatin kanssa :)

Tästä Skrädmjölistä vielä sen verran, etten ollut ennen Malmgårdin visiittiä ikinä moisesta kuullutkaan. Wikipedia opastaa hyvin (tosin på svenska):

Skrädmjöl (även skråmjöl) är ett mjöl som görs på rostade havrekärnor. Skrädmjöl används vanligen till nävgröt som serveras med stekt fläsk, flott och lingonsylt som tillbehör. Skrädmjölet används främst i Värmland. Skrädmjöl består av havre som rostats i vedeldade ugnar och malts på stenar, och har sitt ursprung i den finska invandringen under 1600-talet. När havren mognade sent på hösten, möglade den och gick inte att använda till föda. Ibland torkades havren på störar, men det var ingen felfri metod. Istället började man torka säden i stora stenugnar. Havren skalades (skräddes) och kärnorna maldes. Mjölet som blev resultatet höll sig lättare.

Ohjeessa käyttämäni jauho tuli Stöpafors Kvarnilta Ruotsista: http://www.stopaforskvarn.se/ Nettisivuilta pääsee kurkkaamaan valmistusta :)

Paahdetusta kaurasta tehtyä jauhoa

Poutakesän pienmeijeri

On niin hienoa, että nykyään on tarjolla näitä itse tehtyjä tuotteita. Kuka olisi uskonut, että tässä ValioIngman-maassa joku alkaisi itse tekemään JÄÄTELÖÄ? Ei ole kovin vaikea päätellä mihin vähäiset roponi mieluummin laitan :) Pienelle yritykselle, joka tekee itse jäätelöä rakkaudella, hyvistä ja tuoreista raaka-aineista ja ilman ihan sitä samaa J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä Ben&Jerry-määrää sokeria. Don't get me wrong, olen ollut suuri B&J-fani, mutta nyt kun tarjolla on myös näitä MUITAKIN herkkupurkkeja, minun ei ole vaikea valita kumman purkin sieltä altaasta nostan :) 

Michaela ja Esa Poutanen ovat Poutakesän Pienmeijerin perustajat Loimaalta. Sain eilen mahdollisuuden maistella heidän jädemakujaan - mm juuri tästä ruokapiireilyssä on kyse! Ikävä kyllä mansikkamaku oli jäänyt pois, joten OI VOI, minulla oli VAIN 4:ää makua maistettavana. 

jädetorni

 

 

Poutakesän jäätelöt tehdään hyvin aikein ilman turhia lisäaineita, pienissä erissä ja käsityöläisotteella. Tätä se on, kun italialaiset gelato-resetit ja suomalainen luonnonmukaisuus kohtaavat. Makuja on 9:Vaniljaa, suklaata, lakritsia, vadelmajogurttia, suolapähkinää, kahvia, mustaherukkaserbettia, banaaniserbettia ja sitruunasorbettia. 

Poutaset kertovat itse näin:

"Kiinnostuksemme laadukkaaseen suomalaiseen lähiruokaan ja etenkin luomuaineksien käyttöön synnytti muutama vuosi sitten ajatuksen oman yrityksen perustamisesta. Halusimme valmistaa luonnonmukaisia, puhtaita ja huippulaadukkaita jäätelöitä, juustoja, jogurtteja ynnä kaikkea muuta hyvää, ja asetimme uskomme siihen, että myös muutkin ovat nykypäivän Suomessa kiinnostuneita tällaisin periaattein ja menetelmin valmistetusta ruoasta. 

Opiskeltuamme aluksi laadukkaan pienmeijeritoiminnan salaisuuksia ja tutustuttuamme hyviin ja luotettaviin sopimusviljelijöihin, lähdimme käymään Italiassa. Siellä opimme lisää gelato-jäätelöistä, italialaisista juustoista sekä perinteisistä laaturesepteistä. Mukanamme toimme aidon italialaisen jäätelökoneen, joka on nyt pienmeijerimme keskus ja ylpeys. Sillä teimme kokeiluja tuotteiden valmistamisessa, kunnes niiden laatu täytti vaatimuksemme."

Tsekkaa lisätietoja täältä: http://www.poutakesa.fi/ 

Tuumasta toimeen, Lukkoseppä lähti sen enempää houkuttelematta testiraatiin mukaan. 

jäätelöä rivissä

 
And what do we think?

Suklaamaku toi heti mieleen lapsuuden ja Jacky makupalat! :) Maku ja koostumus oli täyteläinen, maistui kaakaolle, jäätelö oli sitä itseään. Testatuista mauista paras! Jatkoon.













Kahvijäätelö oli se maku jota odotin ja jolta odotin eniten. Hmmm... Kyllähän se tavallaan joo kahville maistui... mutta kuitenkin liian pliisu, täytyisi varmaan syödä suklaajäden kanssa yhdistettynä jotta "pääsisi oikeuksiinsa", eli toimisi samalla tavalla kuin kahvi ja konvehti. Lukkoseppä sanoi, että "sitä makua piti koko ajan hakemalla hakea, eikä se oikein löytynyt".

Tämä maku ei tässä taloudessa ikävä kyllä mennyt jatkoon.

Ah, sorbettia!! Mikäköhän siinäkin on, että sorbetti on niin hyvää?! Mielestäni tässä yhdistyi nimenomaan se sorbetillinen koostumus ;) ja rapaperin maku. Jostain syystä mieleen tuli myös suosikki mehujääni Päärynälipsi. Ja sehän ei ollut kuin positiivista :) Hyvää, raati rankkasi tämän kakkospaikalle. Ostaisin toiste!

Tätä makua Lukkoseppä odotti eniten. Itse en ole suuri rommirusinan ystävä (miksi niitä rusinoita pitää lykätä paikkoihin mihin ne ei kuulu; pullaan, jäätelöön tai mysliin????), mutta ajattelin, että koska olen nykyään niin vanha ja viisas niin ehkä tämäkin maku voittaisi sydämeni. 

Höh. Ei maistunut. Ei vaan toiminut. Lukkoseppä oli sitä mieltä, "ettei se ollut rommirusinaa, vaan rusinajätskiä". Yritys hyvä, muttei tarpeeksi hyvä. 

suklaa ja rommirusina

raparperisorbetti ja kahvijäätelö

Summa summarum: Haluan vielä maistaa mansikkaa ja mahdollisesti muita tarjolla olevia makuja. Neljästä mausta vain 2 läpäisi testin, eli esim verrattuna 3 kaveruksen jäätelöihin, maut olivat hienoinen pettymys. Edellä mainitut kun ovat NIIN mahtavia, kaikki, niin jotenkin oli odotukset super korkealla. Toki on ihan mahdollista, että näitä näkyy joskus toistekin meidän pakkasessa. Ensin nämä purkit pitää kuitenkin tyhjentää. No problem. 

Ei mitään piste-keittoa

 

soup de jour

Ystäväni Micko tekee hyvää ruokaa. Joten kun hän kertoi minulle tomaatti-aurakeitostaan, halusin testata sitä heti. Kaikenlaisia juustoja olen keittoihin heitellyt, mutta vielä en auraa tomaattikeittoon. Joillain teistä saattaa olla tomaattikeitosta sama "painonvartijat-trauma" kuin minulla kasvissosekeitosta ;), mutta ei hätää, tämä ei ole pisteitä nähnytkään. Lisäsin keittoon pikkasen omaa, mutta muuten noudatin ohjetta. 

Keitto on täynnä makuja ja täyttä tavaraa, pitää nälkää hyvin. Kylkeen vielä itse leivottua Oreganoleipää tai Cooquksen ruispatonkia, ja makuelämys on täydellinen.


Tomaatti-aurakeitto:

6 valkosipulinkynttä 
3 sipulia
2 pulloa Bionan paseerattua tomaattia tai 3 purkkia tomaattimurskaa
1 pullo vettä
ruukullinen oreganoa
ruukullinen basilikaa
ruukullinen persiljaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 pkt Koskenlaskijaa
1 pkt Aurajuustoa
1 pkt kirsikkatomaatteja
suolaa, pippuria

Pilko sipulit ja kuullota kattilassa. Hienonna yrtit. Kaada sipulien sekaan paseerattu tomaatti ja sen verran vettä, että keittopohjan koostumus on mielestäsi hyvä. Heitä sekaan hienonnetut yrtit ja timjami, mausta vielä reilusti suolalla ja mustapippurilla. Keitä jokunen minuutti. Revi sekaan Koskenlaskija (kyllä, KOKO juusto!) sekä perään Aura. Pilko paketti kirsikkatomaatteja pieniksi paloiksi ja heitä sekaan. Voit vielä halutessasi ajaa keiton sileäksi sauvasekoittimella, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Anna sitten muhia 10min ja tarjoile!

oreganoleipää

 Jälkkäriksi meillä tarjottiin uusia jäätelömakuja, mutta niistä myöhemmin lisää!

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin...." Eiku siis tarkoitan Loviisaan ja Porvooseen :)

malmgård stuff

Pääsin vihdoin käymään Malmgårdissa (Loviisa). Olen käyttänyt sieltä hommattua Emmeriä (kutsutaan mm Italiassa Farroksi) riisin sijaan parisen vuotta ja olen kovin ihastunut siihen. Koska sattumoisin olin ns hoodeilla, oli minulla mahdollisuus käydä paikan päällä ihistelemässä. Emmer-hylly oli ikävä kyllä tyhjillään, mutta kun kysyimme, lupasi avulias puodin hengetär käydä pussittamassa sitä meille. Hän oli hieman huolissaan josko jaksaisimme odottaa, sillä "sitä pitää vähän käydä läpi...". Näissä puitteissa, todellakin! Otimme kahvit ja hypistelimme puodin tuotteita sillä aikaa. Mahtavaa palvelua!

Nettisivuilla kerrotaan Malmgårdista näin: 
"Malmgårdin kartano on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn sekä luomutuotteiden jalosta- miseen. Peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanolla harjoitetaan myös matkailua, olut- tuotantoa ja metsä- taloutta. Sähköenergia tuotetaan oman kosken vesivoimasta.

Malmgårdin kartanon pitkät perinteet ulottuvat aina 1600-luvulle asti. Siitä lähtien kartano on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Panimon tuotteiden valmistuksessa käytetään kotimaista ohramallasta, kartanon omaa viljaa ja vesivoimaa sekä oman lähteen raikasta vettä. Tuloksena syntyy laaja valikoima lisäaineettomia ja suodattamattomia oluita."

Lisätietoja tästä kiehtovasta paikasta löydät täältä: http://malmgard.fi/
 

Ostin puodin tyhjäksi: emmeriä, jauhoja, öljyjä, yrttejä, hilloa, flunssahunajaa talvea varten, olutta, siideriä... Näillä eväillä mennään pitkään! (ja laskua maksetaan varmaan yhtä kauan...) Ihhhhhannaaaaa!!!!

** Emmervehnä (Triticum dicoccon) on niukkasatoinen vehnälaji, jota viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Eräillä seuduilla Etelä-Euroopassa sitä viljellään runsaasti edelleenkin. Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, Triticum aestivum, on syntynyt emmervehnän ja erään Keski-Aasiassa kasvavan heinälajin risteytymänä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Emmervehn%C3%A4  
 
***

Toinen pulju missä pitää käydä jos sillä suunnalla pyörii, on tietenkin Brunbergin makeistehdas! Porvoon Vanhassa Kaupungissa on myös pieni puoti, mutta siisteintä on käydä tehdasmyymälässä. Lisätietoja Brunbergistä täältä: http://www.brunberg.fi/

Nettisivut kertovat näin:

"Yli 140-vuotias Brunberg Oy on suomalaisten arvostama suklaatehdas, jonka tuotteiden täyteläiset maut ovat jättäneet jäljen yhä uusien ja uusien sukupolvien makutottumuksiin. Kasvustaan ja lukuisista kehitysaskelistaan huolimatta Brunberg on pysynyt hallitun pienenä makeistentekijänä, joka tehtaan modernista tuotantotekniikasta huolimatta on myös makeisten valmistamisen perinteet taitava käsityöläinen.

Reseptin tarkka noudattaminen tuntuu Brunberg Oy:n karamelleissa ihastuttavana makuna, joka jo ensi kosketuksella vie kielen mennessään. Brunbergin makeistehdas valmistaa tänä päivänä korkealaatuisia makeisia suklaan, toffeen, lakritsin ja marmeladin ystäville.

Brunbergin vanhin tuote on yli satavuotias Alku-kermatoffee, joka palauttaa monille mieleen lapsuuden ja mummolan. Ajan hammasta ja yhteiskunnallisia muutoksia uhmaten Alku on säilyttänyt asemansa Suomen markkinoilla. Perinteinen Alku on saanut rinnalleen viisi uutta Alku-makua: lakritsi, hedelmä, suklaa, kaneli ja sitruunalakritsi. Brunbergin tunnetuimpia makeisia ovat tryffelit ja Suukot, joista on tullut todellisia hittejä makeistuotteiden korkeaa laatua arvostavien keskuudessa."

Alla kuva saldosta. HUPPSSS!!!! :D  *Brunberg - Hyvää Porvoon mitalla*

                                        brunberg stuff

Kesän suosikkipullat

marjasarvet

Marjasarvet

Taikina:
2,5 dl maitoa
25g hiivaa
0,5 tl suolaa
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
noin 7,5 dl vehnäjauhoja
100g huoneenlämpöistä voita voiteluun

- lämmitä maito kädenlämpöiseksi, noin 37C tuorehiivan kanssa (42C kuivahiivan)
- murenna hiiva joukkoon, sekoittele, lisää suola, sokeri, kardemumma
- sekoita jauhot vähitellen ja vaivaa. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen rasva
- vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhosta ja on pehmeää (muistuttaa synnyttäneen naisen vatsakudosta)
- anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla 30min

Täyte:
1 prk maustamatonta tuorejuustoa (ohjeen mukaan 1 prk mascarponejuustoa)
1 rkl rahkaa (ei kuulu orkkis ohjeeseen)
1 kananmuna
2 rkl sokeria (laitoin fariinisokeria)
2-4 dl pakastemarjoja (mustikoita, vadelmia, karpaloita)
1 kananmuna voiteluun
50g voita
1 dl sokeria


Jaa taikina kahteen osaan ja kauli palat ympyröiksi (halkaisija ohjeen mukaan noin 20cm, mutta kuka sitä osaa arvioida kädet taikinassa... tee vaan ne ympyrät...). Uuni päälle, 225C. Viipaloi taikina kuin piirakka, 8 palaan. Sekoita täyte ja jaa palojen päälle ja rullaa sarviksi leveästä päästä kärkeä kohti. Tämä vaatii hermoja, mutta älä lannistu jos täyte pursuaa yli äyräiden ja hermoa alkaa kiristää - minäkin onnistuin :D

Kohota sarvia leivinpaperoidulla pellillä 30min, voitele kananmunalla. Paista 15min. Sulata voi, voitele kuumat sarvet voisulalla ja pyöräytä sokerissa.
Toimii myös seuraavana päivänä :)


Rapsakat pähkinä-mariannekierteet


Taikina:
5 dl maitoa
50g hiivaa
1,5 tl suolaa
  2dl sokeria
1 rkl kardemummaa
noin 15 dl vehnäjauhoja
200g huoneenlämpöistä voita voiteluun

- lämmitä maito kädenlämpöiseksi, noin 37C tuorehiivan kanssa (42C kuivahiivan)
- murenna hiiva joukkoon, sekoittele, lisää suola, sokeri, kardemumma
- sekoita jauhot vähitellen ja vaivaa. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen rasva.
- vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhosta ja on pehmeää (muistuttaa synnyttäneen naisen vatsakudosta)
- anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla 30min

Täyte:
75g voita 
70g hasselpähkinöitä
1 ps Mariannerouhetta
0,5 dl sokeria
1 kananmuna voiteluun

Sulata voi kattilassa, lisää kattilaan loput aineet (PAITSI MARIANNEROUHE!!) ja anna kiehua hiljalleen 15min. Kaada pähkinäseos vuokaan ja laita jääkaappiin tunniksi. Kauli taikina kahdeksi levyksi ja voitele levyt kananmunalla. Murra kovettuneesta pähkinälevystä murusia levyjen päälle ja levitä päälle Mariannerouhe. Leikkaa taikinalevyt suikaleiksi, paksuudeltaan noin 2cm. Pyöräytä suikaleita molemmista päistä eri suuntiin niin, että kierteet tulevat näkyviin. Anna kohota 15min ja voitele kananmunalla. Paista 225c asteessa noin 10min. 


Taikina:
2,5 dl maitoa
25g hiivaa
0,5 tl suolaa
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
noin 7,5 dl vehnäjauhoja
100g huoneenlämpöistä voita voiteluun

- lämmitä maito kädenlämpöiseksi, noin 37C tuorehiivan kanssa (42C kuivahiivan)
- murenna hiiva joukkoon, sekoittele, lisää suola, sokeri, kardemumma
- sekoita jauhot vähitellen ja vaivaa. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen rasva.
- vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhosta ja on pehmeää (muistuttaa synnyttäneen naisen vatsakudosta)
- anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla 30min

rapsakat kierteet

Hyvää punaviinimarjoista



suklainen marjapiiras


Kävimme eräällä mökillä kauniissa Porvoossa ja pihalla kasvoi punaviinimarjapuskaa toisen perään ja ne olivat tuottaneet puskat täyteen marjaa. Aloin salaa suunnittelemaan kuinka saisin vääryydellä ja viekkaudella rohmuttua itselleni pari rasiallista marjoja omalle mökille... Pöh! Niitä sai kuulemma ottaa mukaan niin paljon kuin jaksoi kantaa :) Kiitos vielä Stenvikin emännälle!

En ole punaisten viinimarjojen suurin ystävä. Ne kun ovat todella kirpeitä ja epämiellyttäviä koostumukseltaan tällaiselle sokeroidun herkun mansikan ystävälle. Mutta HOO! Lehdestä löytyi kuin löytyikin asialliselle kuulostava piirakkaohje, sillä siinä mainittiin (kinuskikastikkeen ohella toinen) mahdollinen marjojen "pelastaja". I give you a new favourite: SUKLAINEN marjapiiras!

Lehti itse kirjoittaa näin: "Punaisten viinimarjojen happamuus pääsee oikeuksiinsa makean suklaatäytteen kanssa." Samaa mieltä olivat miltei jokainen testiraadin jäsen, paitsi Iloinen Nillittäjä, joka löytää ruoasta kuin leivonnaisistakin aina jotain nillittämisen aihetta. Pohjan koostumus oli hauska, sillä se tuntui ja vaikutti ensin kuivalta ja epäonnistuneelta, liian kompaktilta, mutta se sopikin täytteen ja marjojen kanssa yhteen todella hyvin. Kaurahiutaleet (ja vehnäjauhojen vaihto spelttijauhoihin) lienee tässäkin tapauksessa vastaus.


Pohja
 150g voita
3/4 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
2 dl spelttijauhoja

Täyte 
1,5 dl kuohukermaa
50g voita
1,5 dl siirappia (tai koska sitä ei yllättäen mökiltä löytynyt, 50/50 fariinisokeria ja hunajaa :))
0,5 dl sokeria
200g suklaata (käytin Fazerin taloussuklaata)
2 dl punaisia viinimarjoja (tai vuoka täyteen...)

- uuni kuumenemaan, 200C
- sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kaurahiutaleet ja jauhot, sekoita taikinaksi
- painele taikina vuokaan ja esipaista keskitasolla noin 12min, anna jäähtyä
- sekoita kerma, voi, siirappi ja sokeri paksupohjaisessa kattilassa ja kiehauta
- anna kiehua miedolla lämmöllä 10-15 min, kunnes seos alkaa paksuuntua. Ota kattila liedeltä
- paloittele suklaa ja lisää seokseen. Sekoita kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Kaada seos piirakkapohjalle ja ripottele päälle marjat
- anna piirakan jäähtyä jääkaapissa (ohjeen muk mielellään yön yli). Lehden tarjoiluehdotus oli kermavaahto, testiraati tuumasi ettei piirakka sinänsä tarvitse mitään ylimääräistä :)

Piirakka oli aika tuhti, eli sitä pystyi syömään todella pienen palan. Se oli myös hyvin riittoisa, joten testiraati työsti sitä ainakin 3 päivää, jolloin se maistui edelleen ja joka kerta yhtä hyvälle. Mahtava kesäpiirakka, jee!

Viimeisen lomapäivän kunniaksi!

Mä en kyllä nyt yhtään käsitä miten tässä näin kävi - mutta loma on loppuslut. Tai siis huomennahan se virallinen viimeinen lomapäivä on, mutta kuitenkin. Koska olen täysin rappiolla blogimielessä leiponut loman aikana vaikka mitä, updeitattavaa on paljon. Aloitan siis oikeasta päästä, eli tästä päivästä ja onnistuneesta kahvittelusta. 

Kävin viikolla hakemassa "Laajasalon Luomuimmasta Kaupasta" :), eli uudehkosta Saaremme Puodista (tsekkaa https://www.facebook.com/saaremmepuoti?fref=ts) viikkotilaukseni ja ostin samalla pari rasiallista karviaisia. 

Ja kappas, HS:n Ruokatorstai houkutteli heti testaamaan!!


Karviais-toscapiirakka

Pohja:
175g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100g mantelijauhetta
1 sitruunan raastettu kuori

Täyte: 
6 dl karviaisia (nämä tulee "perkaa", eli nipsauttaa ne pyrstöt irti - käytä tähän mummo/lapsityövoimaa)

Kuorrutus:
75g voita
1,5 dl sokeria
100g mantelilastuja (tai jos teet niin kuin minä, eli et yhtään tsekkaa kaupassa pussin kokoa, niin laitat sen 50g ja sekin on ihan jees)

- pingota leivinpapru irtopohjaisen kakkuvuokaan
- uuni päälle 200C
- raasta sitruunan kuori
- sekoita vehnäjauho, mantelijauhe, sitruunankuori ja leivinjauhe
- vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää munat yksitellen samalla vatkaten
- sekoita jauhoseos taikinaan
- levitä vuokaan, paista 20min kunnes pinta saa väriä
- ota kakku uunista ja ripottele peratut karviaiset kakun päälle, paista vielä 10min
- tee kuorrutus: sokeri ja voi kattilaan ja kiehauta. Sekoita kunnes sokeri on sulanut, ota kattila liedeltä. Lisää mantelilastut ja sekoita. Jos kuorrutus on liian paksua (minun oli), lisää tilkka vettä ja sekoita
- ota kakku uunista ja levitä kuorrutus kakun päälle (esim ihan lusikalla)
- paista vielä 20min, kunnes kuorrutus on kauniin kullanruskea
- tarjoile esim vaniljakastikkeen tai löysästi vatkatun (ja sokerilla maustetun) kermavaahdon kanssa