suklainen marjapiiras |
Kävimme eräällä mökillä kauniissa Porvoossa ja pihalla kasvoi punaviinimarjapuskaa toisen perään ja ne olivat tuottaneet puskat täyteen marjaa. Aloin salaa suunnittelemaan kuinka saisin vääryydellä ja viekkaudella rohmuttua itselleni pari rasiallista marjoja omalle mökille... Pöh! Niitä sai kuulemma ottaa mukaan niin paljon kuin jaksoi kantaa :) Kiitos vielä Stenvikin emännälle!
En ole punaisten viinimarjojen suurin ystävä. Ne kun ovat todella kirpeitä ja epämiellyttäviä koostumukseltaan tällaiselle
Lehti itse kirjoittaa näin: "Punaisten viinimarjojen happamuus pääsee oikeuksiinsa makean suklaatäytteen kanssa." Samaa mieltä olivat miltei jokainen testiraadin jäsen, paitsi Iloinen Nillittäjä, joka löytää ruoasta kuin leivonnaisistakin aina jotain nillittämisen aihetta. Pohjan koostumus oli hauska, sillä se tuntui ja vaikutti ensin kuivalta ja epäonnistuneelta, liian kompaktilta, mutta se sopikin täytteen ja marjojen kanssa yhteen todella hyvin. Kaurahiutaleet (ja vehnäjauhojen vaihto spelttijauhoihin) lienee tässäkin tapauksessa vastaus.
Pohja
150g voita
3/4 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
2 dl spelttijauhoja
Täyte
1,5 dl kuohukermaa
50g voita
1,5 dl siirappia (tai koska sitä ei yllättäen mökiltä löytynyt, 50/50 fariinisokeria ja hunajaa :))
0,5 dl sokeria
200g suklaata (käytin Fazerin taloussuklaata)
2 dl punaisia viinimarjoja (tai vuoka täyteen...)
- uuni kuumenemaan, 200C
- sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kaurahiutaleet ja jauhot, sekoita taikinaksi
- painele taikina vuokaan ja esipaista keskitasolla noin 12min, anna jäähtyä
- sekoita kerma, voi, siirappi ja sokeri paksupohjaisessa kattilassa ja kiehauta
- anna kiehua miedolla lämmöllä 10-15 min, kunnes seos alkaa paksuuntua. Ota kattila liedeltä
- paloittele suklaa ja lisää seokseen. Sekoita kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Kaada seos piirakkapohjalle ja ripottele päälle marjat
- anna piirakan jäähtyä jääkaapissa (ohjeen muk mielellään yön yli). Lehden tarjoiluehdotus oli kermavaahto, testiraati tuumasi ettei piirakka sinänsä tarvitse mitään ylimääräistä :)
Piirakka oli aika tuhti, eli sitä pystyi syömään todella pienen palan. Se oli myös hyvin riittoisa, joten testiraati työsti sitä ainakin 3 päivää, jolloin se maistui edelleen ja joka kerta yhtä hyvälle. Mahtava kesäpiirakka, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti